Tomi Kiilakosken työpapereita kasvatusalan yhteistyöstä numero 6.

Ennen kesälomia on aika kysyä isoja kysymyksiä. Otetaan tarkasteluun koulunuorisotyön kannalta yksi olennaisimmista: miten nuorisotyö koulussa kytkeytyy koulun toimintaan ja mikä sen kasvatuksellinen mieli on? Käynnistymisvaiheessa toimintaa ei ehkä ole tarpeenkaan kuvata kovin yksityiskohtaisesti. Kun sekä koulun että nuorisotyön puolelta toiminta alkaa vakiintumaan, syntyy ehkä tarve miettiä, millä tavalla nuorisotyö nivoutuu koulun kokonaisuuteen. Lähestyn tätä kysymystä opetussuunnitelmateorioiden (curriculum studies) kautta.

Tomi Kiilakosken työpapereita kasvatusalan yhteistyöstä numero 5.

Millaista on elämä luokkahuoneissa? Mitä kouluissa oikeastaan tapahtuu? Mitä on koulujen päivittäinen arki? Nämä ovat kysymyksiä, joita on oikeastaan esitetty yllättävän vähän koulutusta koskevassa tutkimuksessa. Klassikon aseman saanut Philip Jackson nimesi teoksensa otsikolla Life in Class Rooms, elämää luokkahuoneissa. Hän aloitti uraansa tilastollisten menetelmien kannattajana, mutta päätyi huomaamaan, että jotakin olennaista jäi puuttumaan koulun tarkastelusta. Tämä jokin oli tuntuma siihen, miten koulu oikein toimii, miltä siellä tuntuu olla.

Tomi Kiilakosken työpapereita kouluperustaisesta nuorisotyöstä numero 4.

Läpi tutkijantaipaleeni minua on miellyttänyt hyvä otsikko. Kun artikkelin tai kirja  otsikko on hyvä, on lukijana saanut avaimen, jonka kautta tulkita koko tekstiä. Kirjoittajalle hyvin tehty otsikko taas helpottaa koko kirjoittamisurakkaa aivan keskeisellä tavalla. Kun otsikon on saanut sorvattua kunnolliseksi, kirjoittaa teksti tavallaan itsensä – on näkökulma, mistä käsin lähteä nakuttamaan kirjaimia peräkkäin. Välistä ihastelee kollegoiden tekemiä taitavia otsikoita, sellaisia kuin Petri Pajun Koulua on käytävä.

Tomi Kiilakosken työpapereita koulun ja nuorisotyön yhteistyöstä numero 3.

”Mitä enemmän tiedän, sen vähemmän tiedän” on paradoksi. Paradoksi on lause, jossa näyttää yhdistyvän kaksi keskenään ristiriitaista väitettä. Jännittävän paradokseista tekee, että tämä ristiriita kuitenkin kertoo jotakin, se välittää jonkun viestin, pakottaa ajattelemaan. Paradokseista saa paljonkin irti. Filosofiassa valehtelijan paradoksi on synnyttänyt paljon teorioita. Tämän paradoksin voi muotoilla vaikka näin: ”Tämä lause on epätosi”.  Jos lause on totta, ei pidä kutinsa, että lause on epätosi. Ja toisaalta, jos lause on epätosi, silloin lause ei voi olla epätosi.

Tomi Kiilakosken työpapereita nuorisotyöstä numero 2.

Miten koulut kehittyvät?

Koulun kehittämisessä on kyse muutoksissa koulukulttuurissa, uudenlaisista vuorovaikutuksen tavoista ammattikuntien sisällä ja eri ammattikuntien välillä, opettajien työtapojen muutoksista ja esimerkiksi siitä, minkälaisia suhteita aikuisten ja koulua käyvien nuorten välillä on. Opettajien kokemukset ja näkemykset ovat tässä muutoksessa keskeisiä. Kun koulu ja nuorisotyö rupeavat toimimaan enemmän keskenään, vaikuttavat opettajien ajatukset siihen, millaisia onnistumisen edellytyksiä toiminnalla on.

 

Tomi Kiilakosken työpapereita nuorisotyöstä numero 1.

Pohjois-Irlannin koulun ja nuorisotyön yhteistyötä koskevassa tutkimuksessaan Simon Bradford ja Siobain Byrne (2010) toteavat, että koulussa tehtävä nuorisotyö on tavallaan epämuotoinen toimija. Se sijoittuu olemassa olevien toimintakulttuurien väliin, eikä mahdu perinteisiin tapoihin määritellä ammattikuntien rajoja. Se on löyhärajaista, perinteisestä näkökulmasta ehkä outoakin.

Sivut