KOULU ON ENEMMÄN

Kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkosto Kanuuna toteutti koulun ja nuorisotyön tutkimus- ja kehittämishankkeen vuosina 2012–2014. Hankkeessa seurattiin viiden kaupungin, Hyvinkään, Kokkolan, Kuopion, Lahden ja Oulun, toimintoja kahden lukuvuoden ajan. Toiminnot kohdentuivat pääsääntöisesti yläkouluun ja yleisopetukseen. Hankkeissa kehitetyt ja tutkitut toiminnot koskettelivat koulun yhteisöllisyyden kehittämistä, yhteistä kasvattajuutta koulun ja nuorisotyön välillä sekä nuorten kansalaisuuden ja aktiivisuuden tukemista.

LUONNOS HUONEENTAULUKSI

 15., ja toistaiseksi viimeinen, työpaperi koulun ja nuorisotyön yhteistoiminnan kehittämisestä

28.5. Tomi Kiilakoski

Koulun ja nuorisotyön yhteistyön tutkimus- ja kehittämishanke lähenee kohti loppuaan. Kenttäjakso on päätöksessä, analyysit ovat täyttä vauhtia käynnissä ja raportointi on edessä. Hankkeen tulokset kirjaava Yhteiseen kouluun ilmestyy loppuvuodesta Nuorisotutkimusseuran julkaisusarjassa. On aika katsoa taaksepäin ja luoda jonkinlainen kokonaiskuva siitä, minkälaisia asioita hankkeen aikana on selvinnyt.

Yhteistyön edellytyksiä: miten koulu vaikuttaa nuorisotyön mahdollisuuksiin onnistua

 Tomi Kiilakoski. Työpapereja koulun ja nuorisotyön yhteistyöstä 14.

”Osittain koulut edelleenkin, ne on vähän sisäänpäinkääntyneitä ja ne oikeestaan varmaan pitääkin kiinni siitä autonomiastaan, et ulkopuoliset koetaan helposti tungettelijoina ja ehkä uhkanakin. Mut kyllä kai se varmaan kun tulevaisuuteen katotaan, niin ei koulu voi pysyä minään autiona saarekkeena. Ja siinä vaiheessa kyllä jotenkin yks luontevimpia yhteistyökumppaneita on tää nuokkari, nuokkarin porukat.”  (Haastattelu, opettaja.)

LASTEN JA NUORTEN RYHMÄT YHTENÄISKOULUSSA. Työpapereja nuorisotyöstä koulussa numero 13. Tomi Kiilakoski 4.4.2014.

Oppilaiden väliset ryhmäsuhteet koulussa ovat yksi kehittämisen kohteista suomalaisessa koulutodellisuudessa. Nuorten väliset suhteet vaikuttavat kouluviihtyvyyteen, voivat tukea tai olla tukematta opiskelua ja heijastavat tietysti laajemminkin koulun yhteisöllistä tilaa. Ryhmäsuhteiden vahvistaminen onkin yksi ilmeisimpiä nuorisotyön toiminnan paikkoja koulussa. Nuorisotyön yksi keskeisimmistä tavoitteista on tukea nuorten suhteita toisiin nuoriin (Kiilakoski 2013).

HÄMÄHÄKKIMIEHEN VIHOLLISET JA KOULUN OPPIAINEET. KRIITTISIÄ NÄKÖKULMIA DIGITAALISEEN KULTTUURIIN KOULUSSA.

 Tomi Kiilakoski. Työpapereja koulunuorisotyöstä numero 12.

Onko kuluneempaa hokemaa kuin väite, ettemme opiskele koulua, vaan elämää varten? Ja mitä sillä edes tarkoitetaan? Ilmeisesti siinä oletetaan, että koululla on jotakin tekemistä elämässä tärkeiden asioiden kanssa. Mutta mikä sitten on tärkeää? Kenellä on oikeus määritellä yksilölle, mikä hänelle on tärkeää? Miten monisäikeinen sosiaalinen todellisuudessa asettaa mittatikut tärkeälle ja merkityksettömälle?

YHTEISTEN TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN, työpapereja koulun ja nuorisotyön yhteistoiminnasta 10

 Tomi Kiilakoski

Kun näytät minulle toimivaa koulunuorisotyötä, näytät samalla joukon rakenteita, jotka tukevat toimintaa. Osoitat johdon tukea ja sitoutumista, yhteisesti tunnistetun tarpeen toiminnalle sekä riittävien resurssien käyttämistä toimintaan. Lisäksi näytät yhteistyötä, jossa on asetettu yhteisiä tavoitteita yhteisesti jaetulla kielellä.

Kiilakosken työpapereita numero 9. Minkä kokonaisuuden osa koulunuorisotyö on?

 

Rehtorin työnkuvaa tutkineen Seppo Pulkkisen (2011) mukaan johtajuus alkaa määrittyä enenevässä määrin kokonaisuuden hallintana. Tämä tarkoittaa rehtorin työssä jaettua johtajuutta ja koko koulun sitouttamista toimintaan. Hänenkin työnsä tulokset kuvaavat sitä perusviestiä, mitä aiemmissa työpapereissa olen työstänyt: että koulun kehittäminen ja koulun toimintakulttuurin muuttaminen on koko kouluyhteisön tehtävä, ei yksittäisten nuorisotyöntekijöiden tai vastuuopettajien vastuualue. Yksin ei voi kehittää koko yhteisöä, siihen tarvitaan vahva johdon tuki. Johdon taas on hahmotettava kokonaisuus ja saatava työyhteisö kokonaisuuden taakse.  Tämän huomion innoittamana kysyn tässä työpaperissa, minkälaisen kokonaisuuden osa koulussa tehtävä nuorisotyö on.

Kiilakosken työpapereja koulun ja nuorisotyön yhteistoiminnasta numero 8.

Kollegani Tommi Hoikkala ja Petri Paju kävivät ysiluokan toisen kerran, tutkimustarkoituksissa. Tämän pitkän havaintojakson pohjalta on syntynyt kirja Apina pulpetissa. Nimi viittaa tutkijaan istumassa pulpetissa. Tässä teoksessa Tommi ja Pete jäljittävät yhteisöllisyyden luonnetta, mahdollisuuksia ja ehtoja koulussa. He tuovat esille nuorten ryhmäsuhteiden merkitystä ja nuorten maailmojen pöhinää, kaoottisuutta ja lyhytjänteisyyttäkin. Samalla he analysoivat, mitä erityistä on koulussa nuorten instituutiona.

Tomi Kiilakosken työpapereja nuorisotyön ja koulun yhteistyöstä numero 7.

Nuorisotyön ja koulun yhteistyö tuo muutoksia koulun aiempaan toimintakulttuuriin. Koulu avautuu, ainakin hiukan. Kouluun toimimaan tulee uusi ammattiryhmä, jonka ammattikulttuuri poikkeaa koulussa aiempien toimivien kulttuureista. Huomiota kiinnittyy nuorten ryhmädynamiikkaan, toiminnallisiin menetelmiin, kouluviihtyvyyteen, sukupolvisuhteisiin, sosiaaliseen vahvistamiseen ja niin edelleen. Katsemetaforaa käyttääkseni: kouluun tulee uudenlainen tapa katsoa ilmiöitä ja suunnata niiden pohjalta toimintoja. Nuorisotyö näkee nuoret omalla tavallaan, muut ammattiryhmät omalla tavallaan.

Sivut