YHTEISTEN TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN, työpapereja koulun ja nuorisotyön yhteistoiminnasta 10

 Tomi Kiilakoski

Kun näytät minulle toimivaa koulunuorisotyötä, näytät samalla joukon rakenteita, jotka tukevat toimintaa. Osoitat johdon tukea ja sitoutumista, yhteisesti tunnistetun tarpeen toiminnalle sekä riittävien resurssien käyttämistä toimintaan. Lisäksi näytät yhteistyötä, jossa on asetettu yhteisiä tavoitteita yhteisesti jaetulla kielellä.

Haastatteluissani suurimmaksi syyksi tehdä yhteistyötä koulun ja nuorisotyötä on mainittu peruslähtökohta, jonka mukaan molemmilla on sama kohderyhmä. Työtä tehdään nuorten kanssa, ja työn päämäärä on tukea nuorten kasvua. Usein yhteistä työtä kuvataan siten, että molemmat tekevät kasvatustyötä. Korostamalla, että sekä opettajat että nuorisotyöntekijät tekevät töitä nuorten hyväksi, tuodaan samalla esiin, että on hedelmällisempää katsoa asioita asiakaslähtöisesti kuin ammattikuntakeskeisesti. Painopiste on nuoressa, ei palveluntuottajassa; nuorten tarpeisiin vastaamisessa, ei oman ammattikunnan ja toimintakulttuurin ylläpidosta; yhteistyössä nuorten hyväksi, ei siilojen ja sektorien vankentamisessa. Ajatuksena on tällöin, että vastaamalla yhteisesti lasten ja nuorten tilanteisiin saadaan paremmin otettua huomioon nuorten tarpeet.

Sen tunnistaminen, että asiakkaat ovat yhteisiä, auttaa tekemään työtä yhdessä. Tällöin ei tarvitse nähdä toimintakulttuurien, ammatillisen sanavaraston tai työmenetelmien välisiä eroja tekijöinä, jotka erottavat, vaan pikemminkin erilaisina tapoina vastata nuorten maailmojen tarpeisiin tavalla, jonka yhteiskunta hyväksyy. Yhteisen asiakkuuden tunnistamisesta on tietysti vasta alkupiste. Jatkovaiheessa olisi tunnistettava yhteisiä toimintamalleja, luotava yhteistä kieltä ja kyettävä kehittämään tiedontuotannon ja arvioinnin tapoja. Mutta ennen kaikkea tärkeää on luoda yhteisiä tavoitteita – tai ainakin saattaa ammattikuntien tavoitteet keskustelemaan keskenään.

Uudessa monialaisten ryhmien toimintaa koskevassa tutkimuksessa nuorisotutkija Anu Gretschel nostaa esiin kolme edellytystä sille, että monialainen ryhmä voi toimia: toiminnan on oltava tavoitteellista, tietopohjan on oltava moniäänistä ja toiminnan on oltava koordinoitua. Tavoitteita tulisi miettiä myös pitempijaksoisesti, yli toimintavuoden tai toimintakauden. (Gretschel 2013, 46-47.) Koulun ja nuorisotyön yhteistyö tietysti poikkeaa Gretschelin tutkimien monialaisten ryhmien toiminnasta. Yhtä kaikki, hänen erittelemiensä toiminnan onnistumisten ennakkoehtojen voidaan katsoa määrittävän myös koulunuorisotyötä. Siinäkin on kyse siitä, mitä toiminnalla pyritään saamaan, minkälaiseen tietoon toiminta perustuu sekä siihen, millä tavoin toiminta koordinoidaan systemaattiseksi ja jatkuvaksi kokonaisuudeksi.

Tavoitteiden kuvaaminen ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Parhaimmillaan tavoitteet kuvattaisiin osana opetussuunnitelmaa – virallista dokumenttia, jonka tehtävä on tuoda esiin koulussa tapahtuvan toiminnan kokonaisuus. Tämä on kuitenkin toistaiseksi aliedustettuna. Opetussuunnitelmateksteissä ei juuri nuorisotyötä mainita. Tutkimuskunnista esimerkiksi Hyvinkää muodostaa tästä poikkeuksen. Vaihtoehtoisesti nuorisotyö voi itse määrittää, mallintaa tai linjata toimintaa, ja saada sille koulun hyväksynnän. Tässä työpaperissa esittelen Oulun osahankkeessa tehtyä työtä. Ouluun avataan syksyllä 2014 Kastellin monitoimitalo. Tähän monitoimitaloon laadittiin kasvun suunnitelma, jossa avataan varhaiskasvatuksen, nuorisotyön, perusopetuksen ja lukion yhteinen tavoite. Laajan ja kansallisesti uusia uria aukaisevan työn pohjana oli Kokkolassa tehty toimintatutkimuksellinen  jäsennys siitä, miten nuorisotyö prosessinsa järjestää. Kokkolan prosessi ja tulokset on kuvattu uusimmassa Nuorisotutkimus-lehdessä (Kiilakoski 2013).

YHTEISET TAVOITTEET JA YHTEINEN KIELI

Kastellin monitoimitalo aukaisee ovensa syksyllä 2014. Tiloissa tulee toimimaan päiväkoti, peruskoulu, päivä-ja iltalukio, kirjasto sekä liikuntatoimi. Talon suunnittelun tavoitteena on, että rakennettavat tilat ovat tehokkaassa käytössä aamusta iltaan. Näin sen suunnittelu vastaa osaltaan viimeaikaiseen tarpeeseen tehostaa kunnan omistamien tilojen käyttöastetta, ja rakentaa tiloja, joita voidaan käyttää monin erilaisin tavoin. Kunnan resurssit pyritään virittämään tehokkaaseen käyttöön.  Talon visiossa tähdätään ammatillisten ja toiminnallisten siilojen purkamiseen. Tavoitteena on siirtyä yksintekemisestä yhteiseen tekemiseen. Talossa tehtävää moniammatillista työtä on suunniteltu pitkäkestoisesti. Kastellin toimintaan voi tutustua tarkemmin Timo Salmen (2013) Kuopiossa Kanuunan koulunuorisotyöseminaarissa syyskuussa 2013 pitämien diojen kautta.

Monitoimitalon yhteistoiminta, erityisesti sen toiminta yhdessä kasvattavana toimijana, tulisi kuvata jollakin tavalla. Tämän tulisi perustua yhteiseen keskusteluun. Ei ole kuitenkaan selvää, millaisella tavalla tämän kuvaamisen tulisi tapahtua. Ei ole selkeitä olemassa olevia malleja sille, miten systemaattinen kasvatustoiminta ja yhdessä tekeminen voitaisiin kuvata ammattikunnan rajat ylittäen. Kastellissa kuvattiin toiminta kasvun suunnitelmana. Käsitteellinen valinta korostaa toiminnan lähtökohtaista luonnetta kasvatuksena. Ja koska termi ei ole vakiintuneessa käytössä minkään ammattikunnan omana, se sopii hyvin myös uuden kuvauksen luomisen välineeksi. Maailmaa rakennetaan myös sanoilla.

Opetussuunnitelmatutkija William F. Pinar toteaa, ettei koulussa ole kysymys pelkästään koulun käynnistä. Sen sijaan koulussa on kysymys osallisuudesta ja osallistumisesta maailmaan. Pinarin edustaman kannan mukaan koulun toimintaa ei voida ymmärtää esimerkiksi teknisenä tuotantokoneistona, jonka tehtävänä on putkauttaa ulos oppimistuloksia. Hänen mukaansa koulutuksessa on aina paljon tilannesidonnaisia seikkoja, ja oppiminen sijoittuu tilanteisiin, jotka pitävät aina sisällään uusia ja yllättäviä tekijöitä. Siksi myös opetussuunnitelma tulisi kuvata enemmänkin siitä näkökulmasta, miten sen avulla voidaan tukea toimintakulttuureja ja miten voidaan käynnistää prosesseja, joiden avulla kasvu tai oppiminen mahdollistuu. Se on yhteistoiminnan kuvausta, osallisuuden tukemista itselle lähellä olevissa prosesseissa. (Pinar 2011, 141.) Pinarin edustama näkökulma on hyvä pitää mielessä myös, kun pohditaan Pisa-tulosten heikkenemisen merkitystä – koulussa ei ole kysymys vain oppimisen tuottamisesta eikä koulu ole irrallaan nuorten kulttuureista, heidän kasvuyhteisöistään tai muusta lasten ja nuorten hyvinvointityöstä. Mutta keskitytään kuitenkin tässä työpaperissa viestiin opetuksen tai kasvun suunnittelulle: toiminnan tarkoituksena ei ole kuvata vain oppimistuloksia tai tavoitteita, vaan tarkastella, millaisin prosessein kasvua saadaan tuettua.

Nykyistä koulua koskevaa keskustelua leimaa myös lisääntyvä tietoisuus siitä, että oppiminen ja kasvu tapahtuu paitsi koulussa, myös pitkälti sen ulkopuolella. Koulua ja siellä tapahtuvaa oppimista ei voida erotella muusta ympäristöstä. Myös opetussuunnitelmaa koskeva tutkimus on suuntaamassa koulun ulkopuolisille alueille sekä käytännössä että teorian tasolla. (Pinar ym. 1995, 849-851.) Voi siis väittää, että Kastellin monitoimitalon kaltainen rakennus ei sinällään tuo uutta kouluun – se pikemminkin piirtää esille ne yhteydet, joita koululla joka tapauksessa on ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa, että monitoimitalossa joudutaan luontevasti kohtaamaan kysymyksiä, jotka voidaan esittää minkä tahansa tilan yhteydessä. Tällaisia ovat: mitkä ovat koulun keinot tukea nuorten vuorovaikutusta toisten nuorten ja aikuisten kansssa; miten koulu toimii yhdessä nuorisotyön, järjestöjen, kulttuuritoimen ja kuntalaisten kanssa; miten koulu kiinnittyy alueeseen; miten koulu rakennuksena ja instituutiona osallistuu hyvinvoinnin tuottamiseen. Ja niin edelleen.

Edellä lyhyesti luonnostellussa katsantokannassa kasvatuksen tavoitteiden tehtävä ei siis ole kuvata tiukkaan rajattuja oppimistuloksia. Pikemminkin tavoitteet ovat prosessia ohjaavia periaatteita, ja prosessi vaikuttaa siihen, millä tavoin tavoitteet voivat onnistua. Tehtävä on tarkastella toimintaa, ja ymmärtää sitä paremmin. (ks. Kiilakoski 2013.) Kastellin monitoimitalon kuvauksessa hyödynnettiin Kokkolassa tuotettua jaottelua siitä, minkälaisten tavoitteiden varassa nuorisotyö prosessinsa järjestää. Tällaisenaan toiminta myös tuo esiin kuntien välisen vertailun hyödyt: toisessa kunnassa tuotetut ideat ja jäsennykset voidaan ottaa käyttöön myös uusissa ympäristöissä ja ne voivat ruokkia toimintaa. Kuntien välinen verkostoituminen voi tarkoittaa paitsi käytännön toimenpiteiden siirtämistä, myös ideoiden, jäsennysten ja teorioiden ottamista käyttöön oman toiminnan tueksi. 

YKSILÖN JA HÄNEN SUHTEIDENSA TUKI

Nuorten kasvun tukemisen tavoitteet voidaan jakaa kahtia. Yhtäältä tehtävä on tukea nuorta yksilönä, ja toisaalta tehtävä on tukea yksilön suhteita maailmaan. Oppimisessa on kysymys siitä, että yksilö tulee omaksi itsekseen ja kiinnittyy yhteiskuntaan. Oppimistutkija Peter Jarvis on kutsunut tätä oppimisen paradoksiksi. Hänen mukaansa oppimisen tehtävä on eriyttää ihmistä muista, yksilöllistyä. Oppimisen tehtävä on myös liittää ihmisen muihin, tuoda hänet yhteiskunnan ja yhteisöjen jäseneksi. Vastaavasti kasvatuksen tehtävänä on yksilötason tukemisen lisäksi tukea suhteita erilaisiin asioihin. Nuori on maailmassa muitten kanssa, ja hänen tulisi tulla sinuksi usean erilaisen suhteen kanssa. (Kiilakoski 2013, 29-33.) Kastellin kasvun suunnitelma rakentui näiden suhteiden erittelyn varaan.

Suunnitelmassa nuoria tuetaan seuraavilla tasoilla. Olen käyttänyt termiä nuori, vaikka monitoimitalon toimintaa suunniteltaessa täytyy puhua sekä lapsista että nuorista – talossahan opinpolkuaan tallustavat monen ikäiset kuntalaiset. Samoin olen tiivistänyt suunnitelman lähtökohtia, ettei teksti kasva tarpeettoman suureksi. Tarkemmat kuvaukset löytyvät Timo Salmen esitelmästä.

  1. Nuoren suhde toisiin nuoriin. Ajatuksena on, että monitoimitalossa tuetaan hyviä vertaissuhteita. Oppimisympäristön luomisessa yhdessä tekemisellä on keskeinen sijansa. Kaverisuhteiden vahvistaminen ja yhteistoiminnan edellytysten luominen on kaikkien talossa toimivien asia.
  2. Nuoren suhde aikuisiin. Talossa toimivat aikuiset toimivat turvallisesti ja vastuullisesti. Monitoimitalossa kiinnitetään huomiota vanhempien osallisuuteen ja pyritään toimimaan siten, että sukupolvisuhteet lujittuvat. Monitoimitalossa toimittaessa tuetaan hyvien sukupolvisuhteiden rakentumista.
  3. Nuoren suhde palvelujärjestelmään ja rakenteisiin.  Monitoimitalon eri toimijat vahvistavat nuorten tuntemusta omista kyvyistään ja vahvistavat koulujärjestelmän tuntemusta. Eri toimijat vahvistavat palvelujärjestelmän tuntemusta, ja osaavat tarvittaessa auttaa nuoria hakeutumaan eri palveluihin.
  4. Nuoren suhde alueeseen ja lähiympäristöön. Monitoimitalo toimii siten, että nuori kokee ympäristönä viihtyisäksi ja tuntee kuuluvansa alueeseen. Nuorelle kehittyy halu vaikuttaa ympäristöönsä, ja hän kokee sen viihtyisäksi.
  5. Nuoren suhde yhteiskuntaan. Talo tukee osallisuutta. Jokaista lasta ja nuorta kuullaan hänen omalla tasollaan, mahdollistetaan osallisuuden kokemuksia ja lisätään ymmärtämystä, miten vaikutetaan.
  6. Nuoren suhde maailmaan ja luontoon. Monitoimitalo tukee luontosuhdetta, arvostaa kestävän kehityksen periaatteita sekä toimii siten, että nuoria autetaan ymmärtämään toimintansa vaikutukset.

Yllä kuvattu lähtökohta kuvaa yhden, rakenteilla olevan toiminnan lähtökohtia. Sellaisenaan se ilmentää sisällään sekä paikallisia että yleisiä lähtökohtia. Paikalliset lähtökohdat liittyvät talon sijaintiin omassa kaupungissaan Oulussa, talossa toimiviin ammattikuntiin sekä paikalliseen yhteistyön perinteeseen. Yleisiä lähtökohtia ovat sen sijaan tarve selvittää, minkälaisia toimintoja ammattikunnat voisivat toteuttaa yhdessä sekä halu aikaista, mihin tavoitteisiin kaikki osapuolet sitoutuvat – monitoimitalon tapauksessa saman katon alla, mutta muutettavat muuttaen samoja lähtökohtia voidaan toteuttaa myös tilanteissa, joissa toiminta rakentuu eri tavalla.

Tavoitteiden keskeisyys

 Kriittisesti voidaan kysyä, miksi ihmeessä käyttäisi aikaa tavoitteiden kuvaamiseen. Eikö tärkeämpää olisi kuitenkin laadukas toiminta, teot puhumisen sijaan? Vastaus tähän kysymykseen pitää sisällään useita säikeitä. Ensimmäinen niistä korostaa sitä, etteivät eri ammattikunnat automaattisesti jaa samoja tavoitteita tai ymmärrä niitä samalla tavalla. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen sana kuin ’ennaltaehkäiseminen’ ymmärretään varsin eri tavalla riippuen siitä, minkälaisen ammattikunnan kanssa keskustelee. Toiseksi voi korostaa, että monialaisessa yhteistoiminnassa pitää ylittää oman ammattikunnan rajoja. Keskustelu ja tavoitteiden asettaminen auttaa miettimään, miten yhdessä voitaisiin toimia tehokkaammin. Kolmas näkökulma korostaa, että nuorisotyössä keskittyminen pelkkään tekemiseen voi olla paitsi vahvuus, myös ongelma. Tällöin jää ehkä näkemättä se, miksi tehdään, kuten tehdään – mitkä taustalla olevat toiminnan suunnat ovat. Neljäs näkökulma korostaa, että kasvatus tähtää aina tavoitteisiin. Se, että tavoitteita ei kuvata ääneen, ei tarkoita, etteikö tavoitteita olisi. Tavoitteiden kätkeminen saattaa johtaa siihen, ettei toiminta ole kaikilta osin kestävää. Jos tavoitteet kuvataan ääneen, niistä voidaan keskustella demokraattisesti ja tarvittaessa kriittisestikin.

 LÄHTEET

Gretschel, Anu (2013) Tulokset ja niiden taustat – tutkimus monialaisen kehittämisen tukena MYK-hankkeessa. Teoksessa Anu Gretschel & Timo Mulari (2013) Ryhmistä verkostoksi ja verkoston toiminta laadukkaaksi, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry & Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 67, 33-53.

Kiilakoski, Tomi (2013) Nuorisotyön opetussuunnitelma: nuorisotyö kasvatuksellisena prosessina. Nuorisotutkimus 31(3), 20-39.

Pinar, William F. (2011) The Character of Curriculum Studies. New York: Palgrave.

Pinar, William F., Reynolds. William M, Slattery, Patrick, Taubman, Peter M. (1995) Understanding Curriculum. New York: Peter Lang.

Salmi, Timo (2013) Kastellin monitoimitalo. Esitelmä Kanuunan koulunuorisotyöseminaarissa. Kuopio 5.9.2013. http://www.nuorisokanuuna.fi/sites/default/files/filedepot/kastellin_mon...