MAASEUTUJEN NUORISOTALOT JÄÄVÄT USEIN ILMAN VERKOSTON TUKEA

Riina Haapakosken opinnäytetyö

Pienten maalaiskuntien nuorisotyöllä on nykypäivänä monia haasteita. Tutkimusalueeni pienet kunnat, Askola, Pukkila, Pornainen, Myrskylä ja Lapinjärvi sijoittuvat yhtenäisenä alueena itäisen Uudenmaan suurempien kaupunkien väliin. Tiukkojen ja entisestään tiukentuvien resurssien myötä monen kunnan nuorisotyöntekijöiden määrä on todella vähäinen eikä aikaa jää perustyöltä kehittämiselle. Ajoittain haastavaakin nuorisotalotyötä joutuu tekemään ajoittain lähes yksin ilman verkoston tai vertaisten tukea. Työni etsi alueen nuorisotalotyöstä kehittämiskohteita ja laadin kehittämisehdotuksia, erityisesti yhteistyöhön ja verkostoitumiseen liittyen. Nuorisotyön laadullista arviointia ja laadun takaavia kriteereitä vaaditaan kunnan rahoituksen ylläpitämiseksi. Selkeää raportointia avoimien nuorisotaloiltojen seurantaan ei alueella ole, joten työni esittää mahdollisia toimia yhteisen, jo olemassa olevan, Nuorisoasiainkeskuksen kehittämän mallin käyttöönottoon.

Syrjäkylänuoruus on uudehko termi, joka avautuu silminnähtäväksi jopa pääkaupunkiseudun läheisyydessä olevissa pienissä kunnissa. Nuorten alueellinen liikkuvuus on väistämätöntä, mutta erityisesti se korostuu maaseutumaisissa kunnissa, joissa toisen asteen oppilaitokset, harrastukset, työpaikat ja pienet vuokra-asunnot ovat vähissä tai niitä ei ole lainkaan. Tällä on luonnollisesti vaikutuksia myös kunnan tulevaisuuteen, kun nuoret käyvät muualla käyttämässä erilaisia palveluita tai/ja muuttavat pois. Nuorten paluumuutto kotikuntaan on myöhemmin elämässä mahdollista, mutta se vaatii alueellisen identiteetin rakentamista jo nuorena. Tätä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi nuorisotaloympäristössä. Syrjäkylänuoruus ja liikkuvuus kytkeytyvät työhöni siksi, että sen ominaisuudet on otettava huomioon nuorisotyön yhteistoimia kehittäessä. Kuntien nuoret liikkuvat useammankin kunnan alueella, myös nuorisotalokävijöinä, jolloin he ovat periaatteessa kuntien yhteisiä nuoria. Liikkuvuudella on myös positiivisia vaikutuksia, kuten maailmankuvan laajentuminen ja sosiaalisten verkostojen luominen. Yhteistoiminnallisilla menetelmillä kunnat voivat edistää nuorten liikkuvuutta ja mahdollisesti turvata pienten kuntien väestönkasvun.

Työni aineisto koostui alueen nuorisotalotyöntekijöille laaditusta verkkokyselystä, kahdesta nuorisotalovierailusta ja nuorten haastatteluista, sekä Kanuuna – verkoston koordinaattorille suunnatusta puhelinhaastattelusta. Lisäksi hyödynsin sosiaalisen median väyliä osallistaakseni nuorisotyön ammattikenttää aiheen pohdintaan.

Syrjäkylänuoruus on hiljattain noussut tutkijoiden ja muiden nuorisotyöllisten tahojen tarkastelun kohteeksi. Sen syiden ja seurausten huomiointi maaseutumaisessa nuorisotyössä on mielestäni oleellista, jotta maaseutumaisetkin kunnat säilyvät elinvoimaisina. Verkostoituminen tuo lukuisia positiivisia vaikutuksia, yhtenä mainittakoon resurssien säästöt. Arviointi ja auditointi ovat työn osia, joka määrittävät usein työhön käytettävien resurssien määrää. Yhtenäisen malliin käyttöönotto toisi alueen nuorisotyölle myös muita hyötyjä, kuten vertaistukea ja oman työn havainnointia eri näkökulmasta toisella nuorisotalolla.

Lisätietoja: Riina Haapakoski, riina.haapakoski@mail.com/ 040 504 3302

Opinnäytetyö on luettavissa materiaalipankissa/arviointi ja kehittäminen/