LUONNOS HUONEENTAULUKSI

 15., ja toistaiseksi viimeinen, työpaperi koulun ja nuorisotyön yhteistoiminnan kehittämisestä

28.5. Tomi Kiilakoski

Koulun ja nuorisotyön yhteistyön tutkimus- ja kehittämishanke lähenee kohti loppuaan. Kenttäjakso on päätöksessä, analyysit ovat täyttä vauhtia käynnissä ja raportointi on edessä. Hankkeen tulokset kirjaava Yhteiseen kouluun ilmestyy loppuvuodesta Nuorisotutkimusseuran julkaisusarjassa. On aika katsoa taaksepäin ja luoda jonkinlainen kokonaiskuva siitä, minkälaisia asioita hankkeen aikana on selvinnyt.

Miettiessäni jonkinlaista muotoa välitilinpäätöksen johtopäätelmille, huomasin päätyväni ajatukseen tehdä huoneentaulu, joka koostuisi ohjeista niistä asioista, joita olisi hyvä miettiä joko toiminnan käynnistysvaiheessa tai sitä arvioitaessa. ”Älä hienostele, sano niin kuin se asia on”, kehottaa J. Karjalainen kappaleessa Blues-kaava. Se on hyvä ohje. Sitä on kylläkin vaikea noudattaa, sillä on paljon helpompi olla vähän sekava ja hivenen monimutkainen. Yritän kuitenkin. Siksi kyhäilen tässä työpaperissa lyhyessä muodossa yritelmän sille, millainen voisi olla huoneentaulu koulun ja nuorisotyön yhteistyön kehittämiselle, ilman lähdeviitteitä ja muita akateemisia krumeluureja. Niistä innostuvia kehotan tutustumaan hankkeen lopputuotokseen, kunhan se saadaan maailmalle. Samaan tapaan kuin Karjalainen esittää asiat käskymuodossa, puen itsekin sanomani ohjeiden muotoon. Ohjeet on suunnattu kaikille niille, jotka haluavat kehittää koulun ja nuorisotyön yhteistyötä.

Tee näin:

  1. Keskustele toiminnan lähtökohdista koulun ja nuorisotyön kesken. Käytä aikaa vuoropuheluun, älä pelkästään toimintaan. Rakenna yhteisymmärrys tavoitteista, keinoista ja yhteisistä tarpeista. 

Nuorisotyöntekijät tulevat kouluun uusina ammattilaisina. Nuorisotyön ammattikulttuuri voi olla kouluille outo. Nuorisotyöntekijät eivät välttämättä automaattisesti tunnista koulun toimintakulttuuria tai tunne sitä ohjaavaa lainsäädäntöä ja ammatillista perinnettä. Vaikka yhteistyö muovautuisikin hyväksi joidenkin opettajien kanssa, voi nuorisotyön toiminta silti jäädä monille opettajille epäselväksi. Erityisesti silloin, kun opettajat eivät osallistu nuorisotyön koulussa järjestämiin toimintoihin, on mahdollista, että nuorisotyökin uppoutuu koulussa yhdeksi ammattikunnaksi muiden joukkoon. Ymmärryksen lisääminen voi vaatia myös koulun henkilökunnan kouluttamista.

  1. Sitouta toimintaan mukaan riittävä määrä eri toimijoita. Koulut ovat verrattain vakaita instituutioita, ja niiden arkeen vaikuttaminen edellyttää, että toiminnalla on kytkökset koulussa jo toimiviin rakenteisiin, kuten tiimeihin ja toimintaryhmiin.

Yli puolet suomalaisista peruskouluista käy koulua, jossa on vähintään yli 300 oppilasta. Koulut ovat isoja instituutioita, joissa käyvien nuorten määrä muistuttaa enemmän nuorisotyön asiakasmäärää tapahtumissa (kuten laneissa tai konserteissa), ei niinkään nuorisotilatoimintaa, pienryhmätoiminnasta puhumattakaan. Aikuisten työntekijöiden määrä yhdessä koulussa saattaa ylittää koko kunnan nuorisotoimen määrän! Näin suuressa instituutiossa toimiminen edellyttää sitä, että pystyy nivoutumaan mukaan koulussa jo oleviin kehittämisryhmiin ja pystyy vaikuttamaan näitä kautta. Tässä rehtorin tuki on olennainen. Mikäli nuorisotyöntekijä toimii koululla irrallisena työntekijänä, ovat työmahdollisuudet väistämättä rajoitettuja.

  1. Ratkaise kysymys nuorisotyön ajasta ja tilasta koulussa sekä nuorisotyöntekijän asemasta.

Koulu on sekä ajassa että tilassa rajattu yksikkö. Koulualue piirtää koulun rajat, joista ei virallisten sääntöjen mukaan saa poiketa. Koulussa ollaan tietyn, määrätyn ajan päivässä – harvoin pidempään. Koulun päättyessä useimmat oppilaat haluavat kotiin. Kouluun ei juuri tulla koulupäivän alkamista aiemmin. Nuorisotyöntekijän on löydettävä paikkansa keskeltä koulun aika- ja tilapolkuja. Luontaisena vaihtoehtona tarjoutuu välituntitoiminta, mutta onko se riittävän pitkä aika, jotta nuorisotyöllisiä tavoitteita voidaan saavuttaa? Toiminnan paikkojen ja tilojen miettiminen on tärkeää, sillä koulujen aika- ja tilajärjestystä ei ole laadittu tukemaan nuorisotyöllistä toimintaa. Siksi nuorisotyön toiminnan tilat ja ajat on ratkaistava erikseen ja niille on oltava koulun hyväksyntä. Nuorisotyöntekijän aseman tulisi myös olla selvä koulussa toimiville työntekijöille.

  1. Mieti alusta lähtien, mikä on nuorten asema toiminnassa, niin suunnittelussa, toteutuksessa kuin arvioinnissakin.

Nuorisotyön kehittäminen tapahtuu usein täysin aikuisvetoisesti. Tässä ei sinällään ole vielä ongelmaa, mutta mikäli nuorille tarjoutuu vain asiakkaan rooli, ei nuorisotyö ole onnistunutta. Voi vieläpä väittää, että nuorten osallisuuden huomioiminen on erityisen tärkeää koulussa. Suomalainen koulu ei tuota kaikille nuorille kokemusta siitä, että on päässyt vaikuttamaan lähiympäristöönsä. Nuorisotyön tulisi tuottaa kokemusta osallisuuden paranemisesta, ei sen vähenemisestä. 

  1. Mieti nuorisotyön yhteys koulun opetussuunnitelmaan.

Opetussuunnitelmassa kuvataan koulun toimintakehys. Oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien lisäksi siellä kuvataan näitä laajemmin niitä tavoitteita, mitä koululla on kasvuyhteisönä ja arkipäivän areenana. Mikäli nuorisotyö haluaa osallistua laajemmin koulun kehittämiseen, tulee toiminta kuvata osana opetussuunnitelmaa. Silloin se tulee koko koulun hyväksymäksi. Opetussuunnitelma on normi, jota koulun on noudatettava. Erityisen hedelmällinen tilanne on tämän tekstin kirjoitusajankohtana, jolloin valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet ovat kohta valmiina, ja kuntakohtainen opetussuunnitelmatyö on joko käynnistymässä tai jo käynnissä.

  1. Mieti ongelmakeskeisen ja innostavan toiminnan suhde.

Koululla tarjoutuu monia luontevia paikkoja toimia nuorten yksilöiden ja ryhmien kanssa. Nämä saattavat kuitenkin ohjautua nuorisotyöntekijälle jonkinlaisen ongelmanäkökulman lävitse: pitäisi innostaa nuoria, joilla on koulunkäynnin kanssa hankaluuksia; pitäisi osallistua JOPO-luokkaan toiminnallisia menetelmiä kehittäen; pitäisi seurata oppilaiden päihdekulttuureja ja niihin liittyviä symboleja välitunnilla. Nämä ovat nuorisotyöllisesti perusteltuja toimintamalleja, mutta on hyvä huomata, että jos nuorisotyö omaksuu kohderyhmäkseen vain niitä nuoria, joita instituutio määrittelee jollakin tavalla ongelmaksi, jää pohtimatta se, miten tukea kaikkien nuorten voimavaroja.

  1. Arvioi, keitä nuoria toiminta tavoittaa.

Koulussa on valtaosa, tai jopa kaikki alueen nuorista. Silti ei voida sanoa, että nuorisotyö tavoittaa kaikki nämä nuoret toimiessaan koulussa. Välituntitoimintaan eivät osallistu kaikki, koulunuorisotilassa käy vain osa nuorista, ryhmäytymispäivinä joku voi olla sairaana tai lintsata. Nuorien, joilla on jo kontakti nuorisotyöntekijään vapaa-ajan osallistumisen kautta, on helpompi lähestyä nuorisotyöntekijää myös kouluaikana. Nuorisotyön yksi kivijalka on eittämättä vapaaehtoisuus, se, että nuori tulee toimintaan omasta halustaan. Tätä lähtökohtaa tulisi kunnioittaa myös koulussa, vaikka vapaaehtoisuuden turvaaminen saattaakin koulun institutionaalisesta luonteesta johtuen olla hankalampaa siellä kuin muualla. Vapaaehtoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työntekijöiden olisi hyvä miettiä, keille nuorille tarjottu toiminta sopii, ja ketkä se jättää ulkopuolelleen.

  1. Ratkaise kysymys, tarkoittaako koulunuorisotyö työtä koulurakennuksessa ja koulualueella. 

Koulu on itsenäinen toimija, sekä alueellisten verkostojen osa. Koulun arjessa toimittaessa on kuitenkin helppo keskittyä vain koulun sisäiseen toimintaan. Nuorisotyön tulisikin miettiä, tarkoittaako koulunuorisotyö toimintaa kouluaikana koulurakennuksessa, vai onko se toimintaa, jossa toimitaan sekä koulussa että lähialueella niissä erilaisissa verkostoissa, jotka kouluun vaikuttuvat.

  1. Tutkaile suhdetta kouluyhteisön muihin jäseniin. 

Kouluista on muovautunut hyvinvointiyhteiskunnan solmukohta. Siellä toimii terveydenhuollon, lääketieteen, sosiaalityön, psykologian ja ohjauksen ammattilaisia. Lisäksi koulussa toimii vanhempainyhdistyksiä ja mahdollisesti muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Nuorisotyön ei siis sijoitu toimimaan vain opettajien tai nuorten kanssa, vaan on otettava kantaa myös siihen, millainen suhde muihin toimijoihin luodaan.

  1. Mieti yhteys muuhun nuorisotyöhön.

Nuorisotyön kehittämisen yksi sudenkuoppa on, että kehitetään yksittäistä työmenetelmää tai työmuotoa, eikä pohdita näiden suhdetta nuorisotyön kokonaisuuteen. Koulunuorisotyö voi toimia eri aikaan kuin muut nuorisotyöntekijät, joiden työaika ehkä painottuu enemmän iltaan. Koulussa tehtävä nuorisotyö ei silti ole irrallinen toimintamalli. Sen voi nähdä alueellisen nuorisotyön yhtenä osana, jolloin toimivien kytkösten ja tiedonvaihdon ylläpitäminen muun alueellisen nuorisotyön kanssa on keskeinen vaatimus.

  1. Pidä silmällä formalisaatiota ja informalisaatiota. 

Koulussa oppimisella on selvä muoto ja sisältö, joka tunnistetaan todistuksin. Nuorisotyössä tapahtuu oppimista, mutta se määrittyy ehkä enemmän nuoren oman motivaation tuloksena. Kouluun mentäessä nämä kaksi tapaa tuottaa oppimista sekoittuvat. Kouluun tulee toisenlaisia toiminnan areenoita, menetelmiä ja työskentelytapoja. Tämän seurauksena koulun muodollisuus voi liueta. Tätä kutsutaan tiedeslangilla informalisaatioksi, epämuodollistumiseksi. Mutta samalla on nähtävissä, että nuorisotyö omaksuu muodollisia toimintamalleja, kuten opinnollistamista ja näyttötutkintoihin valmistamista, tai miettii, miten arvioida toiminnassa opittua tavalla, jonka myös koulu voi tunnistaa. Tällöin nuorisotyö alkaa miettiä itseään muodollisen koulutuksen näkökulmasta. Tätä kutsutaan formalisaatioksi eli muodollistumiseksi. Mitä syvempää ammattikuntien yhteistyö on, sen oletettavampaa on, että myös ammattikuntien väliset raja-aidot murentuvat ja hapertuvat. On hyvä tarkkailla, missä määrin nuorisotyö on halukas sietämään toimintansa formalisoitumista.

  1. Arvioi toiminnan hyödyt rehellisesti 

Koulun ja nuorisotyön yhteistyö on ottamassa askelia vauhdikkaasti eri puolilla Suomea. Kuten vaikuttavuustutkimuksissa yleensä, on hankala kuvata, miten nuorisotyö vaikuttaa nuorten koulukokemuksiin, ryhmäsuhteisiin, turvalliseksi koettujen aikuisten määrään koulussa, nuorten kuuntelemiseen ja kohtaamisiin tai oppimiskäsityksen laventumiseen – kaikkia näitä tarjotaan motiiviksi sekä opettajien että nuorisotyöntekijöiden puolelta. Jonkinlainen arvio toiminnan luonteesta on kuitenkin paikallaan. Tässä nuorten oma kokemus on avainasemassa. Voi ajatella, että tämä on juuri kouluissa keskeinen tehtävän ylipäätään. Koulunpito rakentuu valtasuhteelle, jossa opettajilla on sekä oikeus että velvollisuus jatkuvasti arvioida oppilaita. Nuorilla taas ei ole oikeutta arvioida koulussa juuri mitään, eikä ainakaan aikuisten toimintaa. Siksi nuorisotyön voi ajatella olevan tässäkin avainasemassa, jos koulun toimintakulttuuria mielii muuttaa.

  1. Mieti, halutaanko säilyttää olemassa olevan toimintakulttuurin vai osallistua sen uudistamiseen

Nuorisotyöntekijöiden työotteella on kysyntää koulussa. Mutta tarkoittaako tämä, että nuorisotyöntekijän on omaksuttava toimintarooli yhtenä ammattilaisena koulun sisällä? Onko tehtävä olla kohtaamisen ammattilainen, joka hoitaa kohtaamisen, kun muut eivät jaksa, osaa tai ehdi? Vai olisiko tehtävä olla osa toimintaa kehittävää yhteisöä, joka pyrkii luoman vuorovaikutteisemman toimintakulttuurin? Tulisi pohtia, osallistuuko nuorisotyö tahtomattaan kohtaamattomuuden kulttuurin säilyttämiseen vai pyrkiikö se rakentamaan toimintakulttuuria yhdessä muiden kanssa siten, että nuorilla on useita kohtaavia aikuisia ympärillään.

  1. Ansaitse luottamus tekemällä. 

Lopultakin kaikesta suunnittelusta, ideoinnista ja paikan etsimisestä huolimatta luottamus sekä nuorten että aikuisten osalta saadaan, kun toimitaan onnistuneesti. Tekemällä työn hyvin lunastaa oikeuden toimia, ja sitä kautta kaikki edellä mainitut ohjeet on ehkä helpompi saada toteutettua. Keskustelupöytiin pääsee siellä, missä vahvan ammatti-identiteetin omaavan nuorisotyön vahva ja toimiva työ tunnistetaan.