Kiilakosken työpapereita numero 9. Minkä kokonaisuuden osa koulunuorisotyö on?

 Työpapereja koulun ja nuorisotyön yhteistyöstä 9.

Tomi Kiilakoski 1.11.2013.

Rehtorin työnkuvaa tutkineen Seppo Pulkkisen (2011) mukaan johtajuus alkaa määrittyä enenevässä määrin kokonaisuuden hallintana. Tämä tarkoittaa rehtorin työssä jaettua johtajuutta ja koko koulun sitouttamista toimintaan. Hänenkin työnsä tulokset kuvaavat sitä perusviestiä, mitä aiemmissa työpapereissa olen työstänyt: että koulun kehittäminen ja koulun toimintakulttuurin muuttaminen on koko kouluyhteisön tehtävä, ei yksittäisten nuorisotyöntekijöiden tai vastuuopettajien vastuualue. Yksin ei voi kehittää koko yhteisöä, siihen tarvitaan vahva johdon tuki. Johdon taas on hahmotettava kokonaisuus ja saatava työyhteisö kokonaisuuden taakse.  Tämän huomion innoittamana kysyn tässä työpaperissa, minkälaisen kokonaisuuden osa koulussa tehtävä nuorisotyö on.

 Kysymyksen voi palastella usealla eri tavalla. Voi esimerkiksi kysyä, millä tavalla koulussa tehtävä nuorisotyö liittyy jonkin yksittäisen koulun kokonaisuuteen. Näkökulma on tällöin koulun sisäinen. Toisaalta voi kysyä, millä tavalla koulunuorisotyö liittyy kunnan nuorisotyön kokonaisuuteen. Näkökulma on tällöin enemmän nuorisotyön sisäinen. Kolmas tapa kysyä on tarkastella koulussa tehtävää nuorisotyötä osana kunnan nuorisopolitiikkaa tai elämänkaarimalleja. Tässä työpaperissa otan tarkasteluun keskimmäisen kysymyksen. Lähestyn kysymystä koulunuorisotyön liittymisestä nuorisotyön kokonaisuuteen Kokkolan kaupungissa tehdyn työn kautta.

Nuorisotyön kokonaisuus – kehittämisen alue

Kanuunan talotyön hankkeen yhteydessä laadin tiivistyksenä kymmenen kehittämisen kohdetta nuorisotyölle. Viimeinen, ja laajin, niistä oli nuorisotyön kokonaisuuden kehittäminen, erityisesti talotoiminnan yhteydet muihin nuorisopalveluihin.  Nimesin joukon kehittämisen muotoja, joita tästä näkökulmasta pitäisi miettiä. Kaikkea nuorisotyötä koski huomio, että kuntien olisi hyödyksi lisätä tietoa ja pohtia yhteisiä tavoitteita eri nuorisotyön muotojen välillä. Tässä ajattelin, että nuorisotyön yhtenä ongelmana saattaa olla eri toimintojen eriytyminen ja etääntyminen toisistaan – sen sijaan, että kehitettäisiin myös kunnan nuorisotyön kokonaisuutta. Lisäksi esitin, että tulisi miettiä, miten eri nuorisotyön muodot liittyvät alueellisen nuorisotyöhön (esitin tuossa tekstissä, että talotyön sijaan pitäisi puhua alueellisesta nuorisotyöstä). (Kiilakoski 2011, 245-246.) Muutettavat muuttaen tämä kehittämisen kohde voidaan kohdentaa myös koulunuorisotyöhön. Tällöin voidaan kysyä: miten eri nuorisotyön toiminnot, kuten nuorisotiedotus tai etsivä nuorisotyö, liittyvät koulunuorisotyöhön? Entä mikä on koulunuorisotyön yhteys laajemmin alueelliseen työhön, millaisia kytköksiä ja tavoitteita sillä on nuorisotalojen toimintaan?

Nimesin myös joukon kehittämisen edellytyksiä. Näitä luokittelin kolme. Ensimmäiseksi esitin, että tehtäisiin strategista työtä, jossa nuorisotyön kokonaisuutta mietitään samalla, kun kehitetään yksittäisiä toimintamuotoja. Toiseksi kaipaisin tiedon, ajatusten, ideoiden ja kokemuksien reflektointien virtojen lisäämistä eri nuorisotyön toimijoiden välillä. Kolmanneksi peräänkuulutin yhteistoimintaa ja yhteisiä projekteja, joissa nuorisotalot tekisivät yhteistyötä muiden nuorisotyön muotojen välillä. (Emt.) Koulunuorisotyötä koskien tavoitteena olisi siis sijoittaa se kunnan nuorisotyön kokonaistavoitteisiin, ja saada koulunuorisotyötä koskevat ajatukset ja oivallukset ja kokemukset myös niiden nuorisotyöntekijöiden tietoon, jotka eivät tee koulunuorisotyötä.

Kokonaisuutta koskevia pohdintoja voidaan toki jatkaa eteenpäin. Helsingin nuorisoasiainkeskuksen entinen johtaja Lasse Siurala nostaa Helsingistä tehdyn raportin pohjalta kysymykseksi, onko kaikki, mitä nuorisotyö tekee, itse asiassa nuorisotyötä. Hän käyttää esimerkkinään muun muassa skeittausta, sosiaalista mediaa ja pelitoimintaa. Hän kehottaa kysymään ”miten ne kytkeytyvät aktiivisen kansalaisen oppimiseen tai yhteiskuntaan integroitumiseen” (Siurala 2012, 47), jotta voitaisiin perustella työn luonne nimenomaan sellaisena kunnallisena työnä, joka luontevasti kuuluu nuorisotyölle. Toisin sanoen, nuorisotyön toiminnot pitäisi kuvata toiminnallisen yhteyden lisäksi myös yhteisten tavoitteiden kautta.

Nämä lyhyet maininnat osoittavat, ettei nuorisotyö aina ole kuvannut kokonaisuuttaan. Erityisesti uusien toimintojen kohdalla mennään usein käytäntö edellä, ja kehitetään toimintoja, kokeillaan, uudistetaan. Tämänkaltainen ammatillinen ketteryys on myös yksi nuorisotyön eittämätön ansio. Toiminnan laajetessa, kehittyessä tai laajentuessa on myös kokonaisuuden näkökulman pohtiminen tärkeää.

Yhteisöllinen nuorisotyö

Kokkolassa nuorisotyön kokonaisuuden kuvaamisen haaste otettiin vastaan ja aiemman hankkeen puitteissa alettiin vuodesta 2011 jatkunut systemaattinen vastaus tähän. Talotyön kehittämishankkeen aikana syntyi ajatus laatia nuorisotyön opetussuunnitelma. Ajatus lainattiin brittiläisestä keskustelusta. Se piti sisällään seuraavat lähtökohdat: nuorisotyö on kasvatusta, ja sellaisenaan tavoitteellista toimintaa. Nuorisotyön opetussuunnitelmasta kirjoittanut Jon Ord toteaa tämän lähtökohdan seuraavalla tavalla: ”Nuorisotyön juuret on kylvetty vahvasti kasvatuksen maaperään” (Ord 2007, 108). Toisena olettamuksena oli, että nuorisotyön tekemä työ voidaan kuvata opetussuunnitelman tavoin, ei kuitenkaan oppitavoitteita listaten, tai oppiaineita tai muita sisältöjä kuvaten, vaan nuorisotyön prosessia aukaisemalla. Näiden pohjalta luotiin kuvaus nuorisotyön kokonaisuudesta. 

Nuorisotyön opetussuunnitelma tehtiin yhdessä tutkimuksen ja kentän vuoropuhelussa. Prosessin tuloksena Kokkolassa työmuodot luokiteltiin viiteen eri luokkaan. Ajatuksena oli, että työmuotoja ei kukaan voi tehdä yksinään, vaan ne ovat usean työntekijän yhteisesti toteuttamia toimintoja. Työmuodon määriteltiin olevan vastaus kysymykseen, mitä nuorisotyö tekee. Työmenetelmä on vastaus kysymykseen, miten nuorisotyö tekee sen, mitä se tekee. Näin muodoin työmuoto pitää sisällään useita erilaisia työmenetelmiä. Työmuoto on yläkäsite, työmenetelmä alakäsite. (ks. Kiilakoski 2013.) Esimerkiksi kohdennetussa nuorisotyössä (joka on yksi työmuoto= voi työmenetelmänä olla pienryhmätyö.

Työmuotoja määriteltiin olevan viisi. Niitä olivat 1. yhteiskunnallinen nuorisotyö, 2. yhteisöllinen nuorisotyö, 3. osallisuustoiminta, 4. kulttuurinen nuorisotyö ja 5. kohdennettu nuorisotyö. Kaikki Kokkolassa tehtävät työmenetelmät jakautuvat näiden luokkien alaan. Kun Kokkolan kaltainen jäsennys on tehty, on helppo liittää yksittäisiä toimintoja siihen. Tällöin myös jäsennys siitä, mihin koulunuorisotyö liittyy, on valmiina.

Kokkolan määritelmän mukaan kouluyhteistyö on osa yhteisöllistä nuorisotyötä. Kokkolan työntekijöiden kuvauksen mukaan ”Yhteisöllisen nuorisotyön toimialueena ovat nuorten lähiyhteisöt ja vapaa-ajanvietto-paikat. Työ perustuu pitkäkestoiseen ja toistuvaan kontaktimahdollisuuteen. Työmuodossa painotetaan paikallista verkostoitumista ja toimijuutta. Yhteisöllistä nuorisotyötä toteutetaan, kehitetään ja tarkastellaan alueellisesti, jolloin toimitaan kaupunginosien ja kylien tasolla.”  Asiakasryhmäksi tässä nuorisotyön muodossa määritellään pääasiallisesti 12-17-vuotiaat nuoret. Asiakassuhteen keston kuvataan vaihtelevan kuukaudesta neljään vuoteen.

 Työmenetelmiä nuorisotyön sisällä ovat Kokkolan määritelmän mukaan nuorisotalotyö, kouluyhteistyö, harrastustoiminnan tukeminen ja alueellinen toimijuus yhteistyöverkostossa. Yhteistyötahoiksi määritellään koulut sekä muut kunnallisia palveluita tuottavat yksiköt, nuorten huoltajat, yhdistykset, terveydenhuolto ja poliisi sekä joissakin määrin alueella toimivat yritykset. Tavoitteeksi työmuodossa kuvataan tukea nuoren kehitystä yksilönä, nuoren suhdetta vanhempiin, toisiin nuoriin ja erityisesti nuoren elämänpiiriin kuuluviin yhteisöihin.

 jo Kokkolan jäsennys perustuu tietysti niihin toimintoihin, mitä kaupungissa on ja se heijastelee osin paikallista nuorisotyön historiaa, yhteistyön verkostoja ja toimintakulttuuria. Mutta jäsennys tietysti peilaa laajemmin ammattikunnan tapaa hahmottaa omaa työtään. Nuorisotyö määrittyy sekä paikallisesti että kansallisesti.

 Kokkolan jäsennyksessä kouluyhteistyön yhteyksiä muihin työmenetelmiin on jäsennetty kytkemällä ne osaksi yhtä ja samaa työmuotoa, jota Kokkolassa on kutsuttu yhteisölliseksi nuorisotyöksi. Kouluyhteistyö hahmottuu tällöin alueella tehtäväksi toiminnoiksi. Sillä on luonteva yhteys esimerkiksi nuorisotilatoimintaan ja alueellisten harrastusmahdollisuuksien tukemiseen. Myös tavoitetasolla toimintaa on aukaistu.

Koulun ja nuorisotyön yhteistyö 

Miksi koulunuorisotyön liittäminen johonkin isompaan kokonaisuuteen olisi tärkeää? Ensimmäiseksi vastauksen voi palauttaa alussa lainattuihin johtamisen kysymyksiin. Kun tiedetään, millaista kokonaisuutta kunnassa tavoitellaan, on johdon helpompi myös virittää prosessit niin, että kunnan nuorisotyö mahdollisimman hyvin vastaa tähän tavoitteiseen. Toiseksi kyse on tietysti yhteistyön luonteen määrittelystä. Koulun sisällekin voidaan aivan hyvin liittää tässä paperissa aiemmin lainatun Lasse Siuralan esittämä kysymys: onko kaikki, mitä nuorisotyöntekijä koulussa tekee, nuorisotyötä? Mennäänkö jossakin vaiheessa sellaisiin toimintoihin, joita ei voida perustella kunnolla nuorisotyöllisesti? Kun toimintaa on hahmotettu kunnolla, on sitä myös helpompi kohdentaa. Nuorisotyöntekijän työnkuvan yksi haaste on työn rajaaminen. Rajaus on helpompi perustella, mikäli hahmotetaan oma työ osana kunnan kokonaisuutta.

 Mitä Kokkolan vastauksesta voisi oppia? Ensimmäinen oppimisen mahdollisuus kiinnittyy siihen, että toimintaa hahmotetaan nimenomaan yhteisöllisenä työnä. Kouluyhteistyö ei siis Kokkolassa poimi yksittäisiä nuoria tai ongelmallisia nuorten ryhmiä, vaan pikemminkin pyrkii vahvistaman nuorten asemaa osana aluetta. Toiseksi se synnyttää välittömän pohdinnan, millä tavoin koulunuorisotyö kiinnittyy muuhun alueella tarjottavaan toimintaan. Tämä taas houkuttaa pohtimaan, mikä yhteys kouluyhteistyöllä on nuorisotalotyöhön. Käytännössä tämä yhteys on tietysti eri puolella Suomea vahva, mutta kuinka hyvin tämä on kuvattu? Ja onko työntekijöillä yhteinen ymmärrys ja näkemys asioista?

 Lähteet

 Kiilakoski, Tomi (2011) Talotyön ja alueellisen nuorisotyön kehittäminen. Teoksessa Veronika Honkasalo, Tomi Kiilakoski & Antti Kivijärvi, Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 113, 153–252.

Kiilakoski, Tomi (2013) Nuorisotyön opetussuunnitelma:  nuorisotyö kasvatuksellisena prosessina. Hyväksytty julkaistavaksi Nuorisotutkimuksessa.

Kinnunen, Viljami (2013) Nuorisotyön sanallistaminen. Kokkolan kokemukset. Nuorisotyö 3/2013, 15–17.

Ord, Jon (2007) Youth Work Process, Product and Practice. Dorset: Russell House.

Pulkkinen, Seppo (2011) Valmentajataustan merkitys rehtorin työssä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Researh 407.  Jyväskylän yliopisto.

Siurala, Lasse (2012) Jatkotehtävä arvioinnin jälkeen – kymmenen kysymystä nuorisotyölle. Teoksessa Howard Williamson (2012) Nuorisotyön ihmeellinen maailma. Julkaisuja 1/2012, Nuorisoasiainkeskus, Helsingin kaupunki, 46-47.